”Ja minähän olen itse Simo Hurtta”:Eino Leinon Simon Affleckia käsittelevän tuotannon historiakuva, sen rakentuminen ja tausta 1900-luvun alun Suomessa

Tiivistelmä. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin sitä, kuinka Leino oli kirjailijana luomassa kuvaa menneisyydestä taiteen avulla Simon Affleckia käsittelevissä kaunokirjallisissa teoksissaan. Tutkin myös, kuinka kirjailijan henkilökohtainen elämä ja aatetausta näkyvät Hurtta-aihetta käsittelevissä teoksissa. Eino Leino kirjoitti kolme kokonaan Simon Affleckia käsittelevää teosta: runoteokset Simo Hurtta. Runoja isonvihan ajoilta (1904) ja Simo Hurtta. Runoja isonvihan ajoilta, toinen sarja. (1919) sekä Naamioita III -näytelmäkokoelmassa ilmestynyt Simo Hurtta -näytelmä (1908). Lisäksi käsittelen muutamaa muussa Leinon runoteoksessa ilmestynyttä Simo Hurtta -aiheista runoa tai muuta kirjoitelmaa, kirjailijan muita poliittisia viittauksia sisältäviä runoja ja omia muistelmiaan. Tutkimukseni käsittelyluvut etenevät kronologisesti teosten ilmestymisen mukaan. Yksi suurimpia haasteita Leinon Simo Hurtta -tarinoiden käsittelyssä ovat useat ajalliset tasot. Runot ja näytelmä sijoittuvat 1700-luvun alkuun, Leino kehitteli aihetta 1890-luvulta 1920-luvulle ja tutkimuksessani lähestyn näitä kirjoituksia 2010-luvun käsityksin ja käsittein. Leinon kirjallisen uran aikana hän muuttui itse, mutta häntä ympäröivä yhteiskunta koki myös suuria muutoksia. Nämä muutokset, kuten sortovuodet ja sisällissota, vaikeuttavat lähteiden keskinäistä vertailua, sillä jokainen teos täytyy sijoittaa erikseen muuttuneeseen yhteiskunnalliseen kontekstiinsa. Saman aihepiirin tutkiminen on kuitenkin hedelmällinen pohja tarkastella muutoksia. Tutkimuksessani käytän laadullisia tutkimusmetodeja ja lähestyn tutkimusaihettani kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta. Kontekstualisointi eli lähteiden sijoittaminen suurempaan viitekehykseen luo edellytykset Leinon luoman historiakuvan tutkimiselle. Lähdeaineistoa tulee peilata 1900-luvun alun yhteiskuntaa vasten, jossa sananvapaus ja itseilmaisun mahdollisuudet kapenivat venäläistämistoimien myötä. Poliitikot ja taiteilijat eivät voineet ilmaista ajatuksiaan aina suorasanaisesti, mikäli he halusivat saada ajatuksensa sensuurin läpi. Eino Leino työskenteli tässä ympäristössä kirjailijana ja toimittajana. Hyödynnän myös vaikutemallia, jolla pyritään selvittämään, mitä vaikutteita tutkittava henkilö on omaksunut ja mistä hän on vaikutteensa omaksunut. Käyttämiini metodeihin liittyy myös riskejä, sillä molemmat niistä vaativat tutkijalta laajaa lähdeaineiston tulkintaa. Leinon historiakuva ja -kuvaus noudattavat osin aikalaiskirjailijoiden linjaa, mutta hänen Hurtta-teoksissa esiintyy myös puhtaasti omia kuvauksia. Yhtenä esimerkkinä on voimakkaiden naisten esiin marssi. Keskeisin naishenkilö on Irja Sormunen, jonka taustalla on vaikuttanut Leinon ystävä, työtoveri ja rakastettu L. Onerva. Leinon kansakuva jää varsin pessimistiseksi talonpoikien joukon sortuessa kapinointiin ja ryöstelyyn. Ainoa kuuliaisuutensa säilyttänyt talonpoika Sipo Nevalainen paljastuu yli-inhimilliseksi aatteen mieheksi